Uudet tuulet ja Vantaan kisaraportti

Eli kuinka loin nahkani

Vantaan maraton 2024 (kuva: Ari Lassila)

Talvella Sotkamossa oli ihan jees keli vetää treeniä hiihtämällä

Viimeksi kun kirjoittelin jotain, olin vielä valmistautumassa Karhunkirroksen 83k kisaan. Tälle vuodelle oli tuolloin myös lukittuna Vaarojen 65k, mutta muuten kalenteri oli auki. 

No, toisin kävi. Keväällä oli kaikenlaista kremppaa, ensin akilleksen kanssa ja myöhemmin kipeytyi polvi. Treeniä sain tehtyä kuitenkin säännöllisesti, tosin määrää joutui tiputtamaan huomattavasti alemmaksi kuin oli ajatellut, ja samalla treenikertoja piti harventaa. 

Talvella Helsingissä oli myös mukavat kelit treenaamiseen

Kaikkien kremppojen, varsinkin polven kanssa tapellessa, tulin siihen tulokseen, että on parempi rullata KK:n osallistuminen vuodelle 2025 ja parannella jalka kerralla nyt kuntoon. Kyllä ne paikat siitä taas pikkuhiljaa parani ja treenejä jatkettiin, päätavoitteena Vaarojen 65k. 

Rataa tai maantietä 

Kesälle olin jo jonkin aikaa miettinyt jotain sileän kisaa, maratonia tai kymppiä tms, ihan vaan uteliaisuuttani ja vähän omaa suorituskykyä testatakseni. Ajatus jäi kytemään takaraivoon. 

Kun kesää kohti tultaessa nosteltiin treeneissä tehoja ja kävin radalla tekemässä intervalleja, huomasin, että ehkä mä en olekaan ihan niin hidas kuin olin kuvitellut. Ajatus jonkin maantiekisan juoksemisesta alkoi tosissaan kiinnostamaan.

Juhannuksena paineltiin sitten tuttavapariskunnan tykö Taipalsaareen. Tarkoituksena oli Harrin kanssa käydä vetämässä ratatreeni, siihen päälle syödä hyvin ja viettää vaan rentoa aikaa. Lopputulema oli se, että kitattiin kaljaa yömyöhään ja siinä samalla päätettiin, että nyt loppuu polkuhommat toistaiseksi ja alan juosta maantiemaratonia. Harri lupasi valmentaa, jos tavoitteet laitetaan riittävän koviksi. Ja nehän laitettiin. 

Maratonmies

Aamulla oli kamala olo. Kävin muutaman kerran huuto-oksentamassa ja totesin, etten todellakaan aio juoda mitään, ennen ylimenokautta. Mutta päätös lajinvaihdosta piti. 

Jahka olin toipunut juhannuksen treenistä, poimin itselleni oitis pari maantiekisaa. Ensin BMW Helsinki maratonin puolikas elokuulle ja kauden pääkisaksi lokakuulle Vantaan  maraton. 

Sitten pitäis enää treenata. Muutenhan kausi oli jo vähän niin kuin valmis.

Treenit lähti rullaamaan hyvin ja melko nopeasti huomasin, että ehkä sitä vauhtia löytyy reservistä, kunhan se vaan kaivetaan esiin sieltä. 

Eläintarhan kenttä on menneen kesän aikana tullut tutuksi ja rakkaaksi paikaksi

Kisoihin

Elokuu tuli, hiki virtasi ja kisat läheni. Valmistautuminen puolikkaalle oli mennyt hyvin, eikä isoja vaivojakaan ollut. Jotain jumeja tietysti, varsinkin alkuun, ennen kuin kroppa tottui erilaiseen iskutukseen, maantiellä juostessa. 

Puolikas ei varsinaisesti jännittänyt kovinkaan paljoa. Olin kuitenkin treeneissä juossut melkein vastaavia matkoja, kohtuullisilla tehoilla. Muutenkin kisoissa mua on jännittänyt enemmän muut asiat kuin se juokseminen. Puolikkaalla niitä muitakin asioita oli melko vähän jännitettäväksi. Lähinnä se, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eikä sekään nyt kamalan hankalaa ole, varsinkin kun kisa juostiin tässä kotinurkilla.

Puolikkaan loppuaika 1.26 jäi pari minuutia tavoitteesta ja tuli sen verran helpolla, että se jätti aika paljon hampaankoloon. Olisi pitänyt uskaltaa juosta ihan kunnolla kovempaa. No, eka tämän tyyppinen kisa, niin menköön. Ens kerralla sitten kovempaa.

BMW Helsinki Maratonin puolikkaalla. 

Kohti Vantaata

Puolikkaan jälkeen ei liialti lepäilty. Lenkkarit jalkaan vaan ja hommiin. Vantaata kohti mentäessä treeni maistui ja tossu kulki. Jotain pientä jumia välillä ja sellaista, mutta ei mitään mihin pitäisi isommin reagoida. Tavoitteita oli syytä hilata kovemmaksi sitä mukaa kun treenit eteni. 

Jonkun pikku flunssan onnistuin jostain saamaan viitisen viikkoa ennen starttia. Se ei juuri kyllä vaikuttanut itse suoritukseen, vaikka vitutti kylläkin aika tavalla. No, muuten valmistautuminen sujui ihan mainiosti ja kisan lähestyessä oli jo oikeastaan aika kova hinku päästä juoksemaan.

Viimeistelytreeninä kirmailin, viikko ennen kisaa, perinteisen Cooperin testin. Viime kerrasta olinkin jo ollut hyvin aikaa palautua, sillä se tuli juostua varusmiehenä Vekaranjärvellä, Tammikuussa 2000, tuolloin tulos oli muistaakseni 2870m. 

Tämä yli 24 vuoden palautumisaika ei selvästikään riittänyt, sillä jäin viiden metrin päähän tavoitteesta, joka oli 3400m, eli tulos näin ollen, ammattikoulumatikalla 3395m. Syytän Kouvolan urheilukentän liukasta rataa! 

No, liukas rata tai ei, niin kyllä tuohon saa muutaman varusmiehen tuoda jonoon haastamaan.

Vantaan maraton 2024 (kuva: Ari Lassila)

Kisa

Energiahuollon olin suunnitellut siten, että joka huoltopisteeseen (n.3,5km välein) menee pullo, jossa on pari-kolme desiä Tailwindiä, kaikki muut normaalia, paitsi kolmen kympin kohdalle kofeiinillista. Joka pulloon laitoin kumilangalla kiinni yhden geelin. Ennen starttia imaisin pari desiä kofeiinillista Tailwindiä.

Tämä systeemi toimi ihan hyvin. Juomaa meni sellainen 1,5-2dl per laukaus, geelejä yhteensä kolme. Energiat riitti ihan hyvin. Ainoastaan jossain parin kympin paikkeilla tuli pieni henkinen notkahdus, mutta se meni melko nopeasti ohi. 

Vauhdinjako onnistui aika hyvin, paperilla ainakin, sillä toka puolikas oli 65 sekuntia hitaampi kuin ensimmäinen. Tosin taas jäi jossiteltavaa sen suhteen, että alusta olisi pitänyt röyhkeämmin juosta vähän kovempaa. Mitään kanttaamista ei tullut, ainoastaan pientä hidastumista, joka myöskin herättää kysymyksen turhan hiljaisesta vauhdista. Oli miten oli, niin ensimmäinen maraton, alle neljän kuukauden lajitreenillä, 43 -vuotiaana koukkupolvena selvästi alle kolmeen tuntiin on kuitenkin ihan kelpo suoritus. 

Ja tähänkin voidaan taas marssittaa parikymppisiä poikia jonoon kokeilemaan!

Loppuaika Vantaalla siis 2.55.25. Sijoitus 20. kaikista osallistujista ja oman sarjan (Miehet yleinen) 13.

Nyt alkaa ylimenokausi, ryyppääminen ja ensi kauden tavoitteiden ja kisojen suunnittelu. Niistä sitten myöhemmin lisää, mutta sen verran voin paljastaa, että tämä vuosi oli vasta tilannekatsaus. Ensi kaudella aletaan juoksemaan kilpaa.

Loppuun vielä aivan käsittämättömän iso kiitos Harrille @forrestguuri, jota ilman en olisi edes lähellä näitä tuloksia. 

Ja tietysti myös vaimolle suuri kiitos kärsivällisyydestä ja sietämisestä.