Pk -kauden horinat ja kauden '25 ennakointia

Tässä on taas monta kuukautta kulunut viime kerrasta, kun mitään on tullut kirjoiteltua. Koitetaanpas nyt hiukan reipastua tälläkin saralla. Taidan kuitenkin olla enemmän tekijä- kuin kirjailija -tyyppiä, vaikka onhan tämäkin varsin hyödyllistä puuhaa purkaa ajatuksia talteen. Tulee samalla myös pureksittua kuluneiden kuukausien puuhasteluja, josko vaikka oppisi itsestään jotakin. No selittelyt sikseen ja asiaan.

Ylimenokausi

Syksyllä 2024, Vantaan maratonin jälkeen, alkoi armoton ylimenokausi, jossa korostui paheellinen elämäntapa, sisältäen laiskottelua, mässäilyä ja ryypiskelyä. Kuulostaa hauskalta, ja onkin sitä, tosin vain hetken aikaa. Parissa viikossa onnistuu kyllä saamaan elimistön ja varsinkin aineenvaihdunnan sellaiseen shokkitilaan, josta toipumiseen menee kyllä viikkokaupalla aikaa. 

Oli toki mukavaa viettää enemmän aikaa perheen ja kavereiden kanssa. Se kun on ajankäytöllisesti hieman rajoitetumpaa treeni- ja kisakaudella, jolloin työ ja treenit pääasiassa kuitenkin täyttää valtaosan valveillaoloajasta. 

On myös rentouttavaa olla hetki miettimättä, että milloin ja mitä pitää tänään syödä, jotta treeni kulkee tai vähintäänkin, ettei siellä tule oksennus suuhun tai paskat housuun. En voi kiistää, ettenkö nauttisi mahdollisuudesta mennä ravintolaan, ottaa alkuun pari lasia samppanjaa, alkuruoaksi ison tartarin ja pääruoaksi lautasen kokoisen pihvin, sekä huuhdella koko hoito alas saavillisella amaronea!

Minttu sekä Ville

Pk -kausi

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Ja tässä tapauksessa todella hyvä niin. Parin viikon löysäilyn jälkeen alkoi kyllä jo jalka vispaamaan siihen malliin, että oli aika kaivella lenkkarit kaapista esiin ja painella hölkälle. Kolmas ylimenokauden viikko meni hölkkäillessä, jotta saa taas kropan tottumaan siihen, että kohta aletaan taas hommiin. 

Parisen viikkoa käynnistetiin koneita, jonka jälkeen tuli muutaman päivän treenitauko, sillä Harrin perillinen syntyi ja sehän tiesi pari päivää kestävää jallumaljojen nostelua. 

Tästä eteen päin sitten alettiin tekemään töitä. Kilometrejä alkoi pikkuhiljaa kertyä siten, että kun  Marraskuussa niitä tuli reipas kolmesataa, niin joulu-maaliskuun välillä kuukausikilometrit menivät reilusta neljästäsadasta pikkasen vajaa viiteensataan. 

Ensimmäinen perinteinen itsenäisyyspäivän pitkis. Nimesin sen "minun Suomeni" -lenkiksi.

Alkuun tuntui, että vauhdit on luvattoman hitaita ja juoksu kun tervassa tarpomista, mutta kyllä se askel sieltä pikkuhiljaa keveni ja sitä mukaa vauhditkin nousivat jo ihan siedettävälle tasolle. 

Kulunut talvi oli kyllä täällä Helsingissä aika mainio juoksijan näkövinkkelistä, sillä lunta ei liialti ollut, eikä jäiset jalkakäytävätkään ihan kamalasti häirinneet ulkona juoksemista. Nastakengille oli ihailtavan vähän käyttöä. 

Miltei kaikki kevyet lenkit ja kaikki pitkikset juoksin ulkona. Kovemmat treenit tein pääasiassa matolla. Joskus joitain kevyempiäkin tuli juostua sisällä, ihan vaan kermaperseyteni takia. Ei se pakkasessa ja tuulessa juokseminen kuitenkaan mitään herkkua ole. Pitää koko vaatekaappi tyhjentää päälle, ettei palellu, siksi onkin välillä ihan mukava käydä matolla juoksemassa ja laittaa ne pienimmät shortsit jalkaan, mitkä kaapista löytyy. Mattojuoksu on, kaikessa tylsyydessään, välillä mun mielestä välillä jopa terapeuttista, sillä siinä pääsee kyllä toisinaan melko aivottomaan tilaan. Sopii meikäläisen kaltaiselle autistille.

Pasilan lentävä matto. Hiki on sitä kun läski itkee. 

Keväällä kun pikkuhiljaa tehoja alettiin nostamaan, tuli kuvioihin mukaan myös mäkivedot. Näitä(kin) varten mulla on tässä ihan kotikulmalla varsin mainiot fasiliteetit. Olympiastadionin takana on hyvä juostava mäki, jossa saa treenata arvovaltaisessa seurassa. 

Tahko Pihkala on ollut mulla kaikissa mäkivedoissa kirjurina

Varma kevään merkki on vetotreenien siirtyminen matolta radalle. Huhtikuun alussa pääsin ensimmäistä kertaa tällä kaudella Eläintarhan kentälle. Eltsusta on tässä viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa muodostunut minulle erittäin rakas paikka. Se on eittämättä lempipaikkani Helsingissä. Saattaa kuulostaa kliseiseltä ja naiivilta, mutta siellä voi toden totta aistia ja tuntea sen kunniakkaan historian ja koenkin olevani etuoikeutetussa asemassa voidessani treenata siellä lähes milloin haluan! 

Vanha kunnon tonnin vedot avasi tänä keväänä ratakauden (kuvan tuntematon hahmo ei liity tilanteeseen)

Kisakausi 2025

Kisakausi starttasi Helsinki Spring Maratonin puolikkaalla 13.4. Sieltä tuloksena odotetusti oma puolikkaan ennätysaika 1.22.46. Tähän on oltava tyytyväinen, mutta siitä lisää omassa postauksessaan myöhemmin.

Tulevalle kaudelle on tähän mennessä taskussa kaksi kisaa: HCRD 5km maantiejuoksu 17.5., jonka on tarkoitus toimia valmistavana tyhjennystreeninä Tukholman maratonille. Osallistuminen vitoselle näyttää tällä hetkellä kuitenkin melko epävarmalta, johtuen pienistä takareisivaivoista, joiden kanssa olen kamppaillut tässä loppukeväästä. 

Tukholmassa 31.5. on siis kauden avaus, maratonin osalta. Siellä oma tavoitteeni on saada JUOSTUA ensimainen maraton. Juoksulla tarkoitan keskivauhtia alle 4.00 min/km. Keskivauhti 3,59 antaa loppuajan 2.48, joten todellinen päätavoite, eli SM-maratonin tulosraja tulisi samalla paketoitua. Vantaalla viime vuonna juoksemani aika 2.55 tarkoittaa 4.09 min/km keskivauhtia, joten se oli vielä hölkkävauhdin puolella.

Muihin kisoihin en ole vielä ilmoittautunut, mutta melko varmasti juoksen Björn Borg Helsinki Maratonilla 23.8. maratonin. Toivottavasti tulosraja on juostuna jo Tukholmassa, jolloin tämä tulisi menemään kovana "treeninä". 

Kauden pääkisa on sitten viime vuoden tapaan Vantaan maraton, jossa tänä vuonna juostaan myös SM -maraton. SM-kisat on se kauden päätavoite. Kuten todettua tulosrajaa, joka on 2.51, ei mulla ole vielä juostuna, joten se pitää hoitaa ennen sitä. Tulosrajan alitusta, ennen Vantaata pidän kuitenkin todennäköisenä, mikäli nyt mitään terveyshuolia ei tule. En kuitenkaan aio ottaa mitään stressiä siitä, sillä isossa kuvassa omat tavoitteet ovat vasta parin vuoden päässä. 

Varmasti pyrin kesälle haalimaan lyhyempiä kisoja, joita juoksen sitten kovina treeneinä. Omassa mielessä olen pohtinut jotain ratavitosta ja/tai -kymppiä. Myös joku maastojuoksukisa olisi houkutteleva ajatus. No, näitä katsellaan sitten lähempänä, jahka aikataulut ja muut kuviot kesän osalta selkenevät.